Whatever comes later goes [entries|friends|calendar] Anette [ website | Life´s A Grave, Dig It ] [ userinfo | livejournal userinfo ] [ calendar | livejournal calendar ]

[25 Aug 2004|10:54pm] [ mood | disappointed ] [ music | Nick Cave & The Bad Seeds: Nocturama ] Menin sitten puoli viideltä nukkumaan ja heräsin puoli kahdelta. Ja kuten arvata saattoi ei oloni ollut parempi kuin eilen. Ajatukset harhaili eikä ajotunti mennyt niin hyvin kuin olisi voinut jos olisin mennyt ajoissa nukkumaan. Hieman taas hätiköin ("Ei tarvi yrittää lähtee niinku Räikkönen, ei oo mitään kiirettä.") ja auto sammui kerran liikennevaloihin. Lisäksi vähän vedin mutkat suoriksi välillä. Mutta yleisesti se meni kuitenkin ihan hyvin. Kieltämättä huomattavasti paremmin kuin pelkäsin. Juttelin muutaman muun oppilaan kanssa siitä toisesta opettajasta. Hän on kuulemma aivan kamala. Valittaa kaikesta ja on jopa hieman ilkeä. Toinen näistä oppilaista oli jopa itkenyt kotonaan erään ajotunnin jälkeen. Minulla ei ole vielä yhtään hänen ajotuntiaan ollut. Minua opettanut äijä kuitenkin joutui muuttamaan ajotunteja parin oppilaan kanssa ja minulla onkin sitten tämän ilkimyksen tunti huomenna. Oli vaikeuksia pitää naama peruslukemilla, kun kuulin asiasta. Tänään on siis enemmän kuin pakko käydä nukkumaan ajoissa, jotta pystyisin huomenna keskittymään täysillä siihen mitä teen. Toivottavasti vain onnistun ennen ajotuntia suuntaamaan ajatukseni aivan muuhun, muuten alan vain hermoilla järjettömästi jos ajattelen tuota liikaa. blame it on my youth

[25 Aug 2004|01:59pm] [ mood | cold ] [ music | The Best Of Cutting Crew ] Eilen olin menossa suht hyvään aikaan nukkumaan. Mutta sitten näin pöydälläni olevan kirjan ja päätin lukea sitä hetken. Vielä kahden tunnin kuluttua makoilin lukemassa. Aamulla sitten olikin taas vaikeuksia päästä ylös. Väsymystä suurempi syy oli kylläkin se, että minua paleli. Ei olisi lainkaan huvittanut tulla pois lämpimän peiton suojasta. Nyt oloni on hieman kuumeinen, aiemmin vielä päätä särki. Saa nähdä mihin suntaan olotilani tästä kehittyy. Toisaalta toivon, että tulisin kipeäksi. Saisin hyvän syyn ja tilaisuuden perua herra Ilkimyksen ajotunnin. Varmasti monet heti epäilisivät, että teeskentelen vain. Onhan se aika sattuma olla kipeänä juuri sillä kerralla, kun sattuisi suureksi epäonneksi olemaan herra Ilkimyksen tunti. Mutta minulla on oikeasti paha olo, palelee ja ehkä jopa vähän kuumetta. Toki tämä voi olla vain psykosomaattistakin. Kenties koen äkkiparantumisen heti kun "vaara" on ohi. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun niin kävisi. Joskus lukiossa jännitin jonkin esitelmän tai muun sellaisen pitämistä niin hirveästi, että minulle tuli kuumetta. Äiti sitten käski jäädä kotiin, eihän sitä kipeänä mihinkään mentäisi. Meni pari tuntia ja kuumeesta ei enää ollut aavistustakaan ja tunsin oloni aivan normaaliksi. blame it on my youth

Uusi nick [25 Aug 2004|03:54am] [ mood | hopeful ] [ music | Nick Cave & The Bad Seeds: Nocturama ] Tässähän sitä nyt sitten vielä istutaan vaikka piti monta tuntia sitten mennä nukkumaan. Päätin nyt sitten vaihtaa nickini. Uusi nick on Aerani. Sillä nimellä minut löytää nyt irc-galleriasta. Ajattelin myös luoda itselin uuden journalin tuolla nickillä ja poistaa tämän vanhan. Olen niin vittuuntunut tuohon Eviliaan. En halua käyttää sitä enää missään. En halua muistaa niitä asioita, joista se muistuttaa. Tulen sitten myös tekemään taas uudet sivut uuteen osoitteeseen. Aloitan siis kaiken taas jälleen alusta. Se on aika rasittavaa, mutta eipä sille mitään voi. Näin on kuitenkin paras. Sitten, kun saan uuden journalin luotua voisin taas laittaa sen julkiseksi. Ehkä. Kuten aiemmin kirjoitin, olen ailahtelevainen. blame it on my youth

Jumalan ainoa nenä [25 Aug 2004|12:43am] [ mood | numb ] [ music | Nick Cave & The Bad Seeds: "Kicking Against The Pricks" ] Olen päättänyt alkaa taas opiskelemaan ranskaa. Luin sitä yläasteella, mutta silloin kiinnostukseni kouluun ja etenkin ranskan opiskeluun (johtuen opettajasta ja ryhmässäni olevista henkilöistä, joita inhosin) oli todella minimaalista. En paljoa siellä oppinut (vaikka jollakin ihmeellä ranskan numeron nostinkin ysiluokalla 5:sta 8:iin) ja sekin vähä on jo lähes kokonaan unohtunut. Vuoden sisällä on kuitenkin kielten opiskelu, ja opiskelu yleensä, alkanut kiinnostaa enemmän. Nyt kun ei ole mitään pakkoa opiskella mitään, se tuntuu kiinnostavammalta. Yleensäkin se tuntuu olevan niin, että minulta menee asioihin mielenkiinto jos niiden tekeminen on jonkinlainen pakko. Mutta jos saan tehdä asiat silloin kun huvittaa jos yleensä ottaen huvittaa, on tilanne aivan toinen. Aikataulut saavat minut välillä ahdistuneeksi, enkä juurikaan pidä siidä, että joku käskee minun tehdä tietyn asian juuri siihen ja siihen mennessä. Ahdistun tuollaisesta ja usein käykin niin etten meinaa saada mitään aikaiseksi. Ennenkuin viime tipassa, jos on aivan pakko. Mutta huomenna olisi sitten tarkoitus käydä lainaamassa ranskankielen oppikirja. En viitsi heti ostaa sitä, koska en aina itsekään oikein luota itseeni ja päätöksiini. Olen hyvin ailahtelevainen, muutan usein mieltäni. Joskus hyvinkin nopeasti. Nyt vielä niin monet asiat ovat hyvin epäselviä ja sekavia. Minulla ei ehkä pian olekaan aikaa opiskella mitään ylimääräistä, ehkä vain juuri ja juuri ehdin ja jaksan suorittaa psykologian opinnot. 30. pvä minun pitäisi mennä työkkäriin juttelemaan. Pitäisi miettiä, mihin voisin mennä harjoittelijaksi. En ole erityisen innostunut ajatuksesta, koska täällä ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista paikkaa johon voisin mennä. Mutta tarvitsisini työkokemusta ja tällä hetkellä myös rahaa erittäin kipeästi. 200 euroa enemmän rahaa kuukaudessa houkuttelee paljon. Ja se ettei tarvitsisi olla sossun tätien kanssa tekemisissä. Huomenna minun pitäisi soittaa sossuun ja varata aika, jotta pääsen taas jonkun tädin kanssa juttelemaan raha-asioistani ja anomaan toimeentulotukea. Odotan jo mitä helvettiä tämä täti keksii kysellä. Voi huoh. En viime yönä saanut kunnolla unta ja nukahdinkin sitten joskus neljän aikoihin. Päivä menikin sitten nukkuessa ja omituisella tyhjäkäynnillä. En saanut mitään aikaiseksi. Aika on mennyt istuksiessa ja kuunnellessa saamiani Nick Caven levyjä. Yhdessä vaiheessa illalla istuin koneen ääressä varmaan tunnin, tekemättä varsinaisesti mitään. Katselin ikkunasta ulos, tuijotin puiden latvoja ja niiden yläpuolella olevia mustia pilviä. Olin lähes hievahtamatta, istuin lähes kuin patsas, lukuunottamatta sormia jotka pyörittelivät kynää. Kuuntelin Cavea, hieman liian kovalla ehkäpä, ja saatoin joskus hieman havahtua kappaleiden vaihtumisen aiheuttamaan omituiseen hiljaisuuteen. Tuo kuvaa hyvin sitä millainen oloni on ollut ja miten päiväni on mennyt, moottori käy mutta ohjaamossa ei ole ketään. Toivottavasti oloni on huomenna parempi. Muuten ajotunnista Lahdessa ei tule yhtään mitään. Pitäisikin kai mennä nukkumaan. Ei tietenkään väsytä lainkaan, koska en ole oikeastaan ollut hereillä edes 12 tuntia. Olo on muuten sekava ja omituinen, epätodellainen. Tuntuu siltä, etten oikeasti olisi tässä vaan makaisin jossain ajatellen, että mitä minun pitäisi tehdä tai näkisin unta tästä (tämä on vain liian normaalia ollakseen uneni). ( tämä oli huvittava ) blame it on my youth

[23 Aug 2004|11:39pm] [ mood | blank ] Ei helvetti. Tottakai minulle pitää käydä jotain näin älytöntä. Perjantaina lähdin Dibsun, Arton ja tämän kaverin kanssa Kouvolaan ryyppäämään. Olen viime aikoina tuntenut itseni aika yksinäiseksi, koska olen nähnyt kavereitani todella vähän. Päätin sitten ryypätä kunnolla. Alkuilta meni hyvin. Join mielestäni aika hitaasti enkä mitenkään liikaa. Juttelin aika paljon Arton kaverin kanssa, hän oli todella mukava ja pidin hänestä. Kun loppuillasta menimme Rytmi-Kattiin olin aivan helvetillisessä kännissä. Oloni oli karmea enkä meinannut tajuta mitään. Suurimman osan ajasta vietinkin vessassa. En ole ikinä ollut niin hirveässä kunnossa (ja toivottavasti en enää ikinä tule olemaankaan). Seuraavana päivänä sitten mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja olin helvetin nolona siitä missä kunnossa olin ollut. Minulla oli hämärä muistikuva siitä, että se Arton kaveri oli kysynyt minulta jotain Katissa. En vain ollut aivan varma mitä. Muistin vain selittäneeni jotakin kummallista vastaukseksi. Tänään sitten juttelin Dibsun kanssa ircissä ja sanoin hänelle tuosta. Dibsu sitten ilmoitti, että kyseinen henkilö oli pyytänyt minua ulos. Olin aivan wtf. Pää tuntui tyhjältä. Ei helvetti, ei voi olla totta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onhan se aika surkuhupasaa, että join koska olin tuntenut itseni yksinäiseksi, kun en tapaa paljoa ystäviäni eikä minulla ole poikaystävää. Sitten olenkin niin kännissä etten tajua kun minua pyydetään ulos. Oloni oli ihan hyvä ennenkuin sain kuulla tuosta. Ajotunti meni tänään hyvin ja olen sen vuoksi ollut hyvällä tuulella. Ylihuomenna on seuraava ajotunti ja pääsen Lahteen ajamaan. Mutta eipä tuo nyt paljoa oloani paranna tällä hetkellä. Ärh >. blame it on my youth

[20 Aug 2004|12:37pm] [ mood | frustrated ] Taas se alkoi. Pohdinta siitä lähteäkkö illalla mihinkään vai pitäisikö vain jäädä kotiin. Toisaalta haluaisin kovasti lähteä, sillä en kestä vain istua yksin kotona. Minulla on ikävä ystäviäni, joita en näe nykyään kovinkaan usein. Dibsua näen suunnilleen 2 kertaa kuussa. Mutta toisaalta lähteminen tuntuu ahdistavalta. En haluaisi vaivata muita ihmisiä sillä. Olisi helpompaa jos minulla jo olisi ajokortti ja pystyisin itse huolehtimaan menemisistäni. Ei tarvitsisi aina olla kyselemässä kyytiä. Lisäksi voisin vuorostani toimia muiden kuskina ja korvata ne kerrat kun he ovat minua kuskanneet jopa kotiinkiin (mistä on aiheutunut n.30km ylimääräistä ajamista). Vaikka he tekevät sen täysin omasta ehdotuksestaan, tuntuu se silti minusta vaikealta. Se on kuitenkin heille ylimääräistä, siitä on heille vaivaa. Eikä minulla ole nytkään yhtään rahaa edes, jotta voisin jotain antaa korvaukseksi. Lisäksi tiedän, että koska minulla ei ole rahaa, joku tarjoutuisi ostamaan minulle juotavaa. Ei, ei se ole oikein. Ei kenenkään tarvitsisi joutua huolehtimaan kenestäkään tuolla tavoin, ei joka kerta kun on jonnekkin menossa. (en edes halua ajatelle miten paljon eräs henkilö on tarjonnut minulle kaikkea... toivottavasti pystyn joskus vielä vastavuoroisesti maksamaan hänen puolestaan). Ongelmana on sekin, että olen tavallaan jo luvannut lähteä ja tiedän, että ystäväni loukkaantuu jos en lähde. Pahimmassa tapauksessa epäilee, että yritän vältellä heitä. Koita siinä nyt sitten selittää jotain. Miksi minä teen asioista aina niin hankalia. [edit:] Sain asian järjestettyä, äitini voi onneksi sekä viedä että hakea minut. Hän vaikutti olevan ihmeen hyvällä tuulella ja hän suostui heti hakemaan ja sanoi vievänsäkin vaikka minulla olisi jo ollut kyyti Kouvolaan tiedossa. Hyvä näin. Tuntuu helpottavalta, kun tietää ettei tätä iltaa tarvitse viettää apaattisena koneen ääressä ikävöiden ystäviään ja heidän kanssa juttelua irl (tosin Niinaa ja Nooraa ikävöin kuitenkin, ei ole mitään aavistusta koska näemme seuraavan kerran. Katin luultavasti tapaan kun menen Helsinkiin Cavea katsomaan). Lisäksi rahatilanteeni saattaisi olla parantumassa. Tänään tuli työkkäristä lappu, jossa tiedoitettiin mahdollisuudesta saada harjottelupaikka K-marketista. Rahaa saisin 463 euroa kuukaudessa, eli 200 euroa enemmän kuin nyt (eikä tarvisi enää elää sossun tuella >.<). Todennäköisesti otan tuon mahdollisuuden vastaan. 200 euroa lisää rahaa kuukaudessa ja työkokemusta jostain edes olisi erittäin tervetullutta. blame it on my youth

[20 Aug 2004|01:40am] [ mood | confused ] [ music | Nick Cave ] Yöperhoset aiheuttavat minussa suurta inhoa. Jahtasin taas varmaan 10 minuuttia yhtä yöperhosta ympäri huonettani. En voinut vain istua rauhassa paikoillani, kun se otus lenteli ympäri huonetta ja "hyökkäili" päälleni. Yök. Sain juuri äsken taas havaita tietämättömyyteni. Yli 22%:ia juomia saakin sitten jo 20 vuotiaana. Kiistelin tästä asiasta jokin aika sitten erään tutun kanssa. Olin väärässä, jälleen. Tuntuu vaikealta uskoa, että täytän n. kahden ja puolen kuukauden kuluttua 20 vuotta. On ollut myös vaikeaa käsittää syksy kolkuttelee jo ovelle ja kesä on päättymässä. Aiemmin koulun alkaminen oli merkki kesän päättymisestä. Minulle on ollut vaikeaa se, että kaikki ystäväni palaavat nyt kouluun ja itse vietän päiväni kotona välivuodeksi muuttuneella lomalla. Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja olen tyytyväinen, etten ole autokoulussa ainut täysi-ikäinen vaan siellä on lisäkseni eräs 35-vuotias nainen. Tuntisin oloni muutoin vieläkin ulkopuolisemmaksi, tuntisin itseni vieläkin enemmän joksikin kummajaiseksi. Lähes kaikki ystävistäni ovat minua nuorempia. Usein ulkonäön perusteella minua luullaan heitä nuoremmaksi. Keksimäärin ihmiset luulevat minun olevan 16-vuotias ja saankin aina kantaa passia mukanani, jotta saisin ostettua mitä haluan ja pääsisin baareihin sisään. En tunnekaan itseäni mitenkään vanhaksi, en yleensä ajattele olevani ystäviäni vanhempi. Mutta nyt kun 20 vuoden ikä on lähestymässä olen saanut kuulla miten olen jo aikuinen jne. Paras kommentti oli kyllä myyjällä, joka kysyi papereita röökiä ostaessani: "no johan sitä ikää on vaikka kuinka mahottomasti". Hämmennyin, enkä edelleenkään tiedä mitä tuosta ajattelisi. Pitäisikö minun alkaa käyttäytyä toisella tavalla, koska olen pian 20? Pitäisikö minun sitten olla aikuinen? Välillä äitini haukkuu minua suurinpiirtein pelkäksi kakaraksi, joka ei vielä voi tietää elämästä mitään. Välillä hän haukkuu minua, koska en tiedä elämästä ja monista asioista mitään vaikka en enää ole mikään kakara. Toisaalta en voi syyttä muita tuollaisesta. En itsekään tiedä mitä olen. En tunne itseäni teiniksi sen enempää kuin aikuiseksikaan. Tunnen itseni vain niin helvetin eksyneeksi ihmiseksi, joka ei tunnu löytävän paikkaansa. Tiedän, että tälläisen pohdinta (etenkin tähän aikaan yöstä) on varsin hedelmätöntä. Mutta haluan vastauksia. Haluan selvittää ne sotkuiset ja ristiriitaiset ajatukset päästäni. En halua hukata aikaa ainaiseen pohdiskeluun ja epävarmuuteen. Ja onko sillä todella niin väliä, että täytän 20? Se on luku muiden joukossa. Se muutta jotain asioita, jotka kuitenkin ovat loppujen lopuksi kovin pieniä. En ymmärrä sitä miksi asioiden tarvitsisi yhtäkkiä muuttua kun on tietyn ikäinen. Ehkä en vain taaskaan tiedä mistään mitään ja näe jotakin ilmiselvää asiaa, jonka kaikki muut näkevät. Asiaa, joka on kaikille, paitsi minulle, itsestäänselvyys. blame it on my youth

[20 Aug 2004|12:07am] ( kaipasin jotakin tekemistä ) blame it on my youth

[19 Aug 2004|10:31pm] [ mood | giggly ] ( hähä :D ) blame it on my youth

[19 Aug 2004|02:10pm] [ mood | excited ] [ music | Duran Duran ] Heräsin tänään klo 6 kännyni alkaessa soittaa Bowien Starmania. Olin hämmästyttävän pirteä, vaikka toki olisin paljon mieluummin vetänyt peiton korviin, kääntänyt kylkeä ja jatkanut uniani. Päättäväisesti nousin heti ylös, enkä jäänyt tapojeni mukaan edes hetkeksi makoilemaan. Katsoin parhaaksi viedä koirat pienelle lenkille ja polttaa tupakan samalla. Olin jo todella hermostunut. Vähän ennen kahdeksaa saavun autokoulun eteen. Mieleni teki huutaa tai juosta karkuun. En ymmärrä itsekään mitä niin kovasti pelkäsin. Päätin vetää hermosauhut vielä ennen sisälle menoa. Sisään kävellessä yritin pysyä mahdollisimman rentona. Lähdimme opettajan kanssa heti kohti uimahallin parkkipaikkaa harjottelemaan. Hermostukseni vain kasvoi sen varsin lyhyen matkan aikana. Ensimmäiset 25 minuuttia meni, kun opettaja selitti kaikkia perusjuttuja. Hän huomasi hermostukseni ja se näytti hieman huvittavan häntä "Ota rennosti! Sähän jännität ihan selvästi! *virnistys*". Toiset 25 minuttia meni sitten harjoitteluun. Onneksi sanoin etten ollut ennen ajanut, sillä niistä viime kesän muutamista pienistä harjoituskerroista isän Datsun 100a:lla (jossa ei edes vaihteet aina toimineet :D) tuntui olleen melkein enemmän haittaa kuin hyötyä. Opettaja sanoi, että olen liian hätäinen. Lisäksi aluksi meinasin käyttää vaihteita hieman liian väkivaltaisesti (mikä johtui juuri tuosta Datsunin romusta). Hätiköiminen varmaan johtui hermostuksesta. Jos olen hermostunut häsellän turhan paljon. Ihme kyllä auto sammui vain kerran ja muutenkin ajaminen meni ihmeen hyvin. Ajotunnin jälkeen sain odotella yli puoli tuntia, että isä tulee Lahdesta. Hän kävi sieltä hakemassa taulunsa pois eräästä liikkeestä sillä aikaa kun olin ajotunnilla. Isä sitten keksi päästessämme pikkutielle, että ajan auton kotiin. Ei siinä sitten muu auttanut kuin vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. 3km matka kotiin nyt meni helposti ja olin vain tyytyväinen kun sain ajaa lisää. Ajotunti oli kaikesta huolimatta tuntunut menneen liian nopeasti, se loppui juuri silloin, kun aloin jo innostua ajamisesta. Äitini tietenkin nosti metelin asiasta kuultuaan. Oli kuulemma jo aamulla meinannut sanoa, ettemme sellaista virhettä menisi tekemään. Olisihan vaarana, että joku asiasta ilmottaisi ja kortti siirtyisi vuodella. Ei siinä voinut sitten kuin pohtia hiljaa mielessään, että jonkun puissa hyppelehtivän oravanko se ajatteli asiasta valittavan, mutta kai se on sitten parempi vain uskoa hänen sanojaan. Selviää pienemmällä päänsäryllä. Nyt pitäisi sitten lukea teoriaa illan tuntia varten. Senkin lukeminen tuntuu mielekkäämmältä ensimmäisen ajotunnin jälkeen. Tekisi mieli päästä vielä tänään ajamaan. Mutta ilmeisesti joudun odottelemaan seuraava ajotuntia, joka on vasta maanantaina. Höh. blame it on my youth

[18 Aug 2004|12:46am] [ mood | accomplished ] [ music | Nick Cave And The Bad Seeds ] Eilen sain vihdoin journalin ulkoasun muutettua (taas...x) ). Päätin myös muuttaa journalini friends onlyksi ja äskein sain senkin urakan tehtyä. Syynä oli se, että äitini todella vahtii kaikkia tekemisiäni ja hyvin todennäköisesti luki myös journaliani. Samalla saan muutenkin suht hyvin kontrolloitua kuka juttujani lukee. Olen muutenkin jo pitkään harkinnut journalini muuttamista friends onlyksi. Naula arkkuun oli kun olin saanut äidiltäni nettikortin, joka oli tehty yhdestä uudesta vain irc-galleriassa olevasta kuvasta. Tekstinä "Tässä sulle hieno kuva.". Se oli ilmeisesti taas tutkinu netistä kaiken mahdollisen minuun liittyvän. En ymmärrä miksi hän tekee tuollaista. Se ei ole ollenkaan mukavaa. Haluan pois täältä, haluan oman asunnon. Minua ahdistaa se, että saan olla varpaillani koko ajan. Varoa jokaista sanaa, sitä miten painotan sanoja ja mihin äänensävyyn ne sanon. Varoa kaikkia tekemisiäni. Parasta on olla näkymätön ja äänetön. Mutta kun taas näyttäydyn saan kuulustelun siitä missä olin, mitä tein, kenen kanssa ja miksi. Päälle usein miten valituksia, haukkuja, vittuilua ja/tai halveksuntaa. Tässä on nyt ongelmana sitten se, etteivät muutamat ystäväni voi enää lukea journalia, koska eivät itse sellaista pidä. Harmillista, mutta tiedän, että he ymmärtävät miksi tämän tein. blame it on my youth

[17 Aug 2004|06:10pm] [ mood | lonely ] [ music | The Cure ] Kun viikko sitten härötimme Nooran ja Niinan kanssa Hesassa, tuli eräs nainen puhumaan meille Amnestystä. Minä olin jo pitkään harkinnut siihen littymistä ja niimpä annoin yhteystietoni tälle naiselle ja eilen sain sitten Amnestyltä kirjeen, jossa oli lisää infoa. Päätin sitten, että liityn Pelastusrenkaaseen 5 eurolla, eli tililtäni menee joka kuukausi suoraveloituksena 5 euroa Amnestylle. 5 euroa on kuitenkin niin pieni summa, ettei se tunnu vaikka rahaa nyt ei hirvittävästi olekaan. Lisäksi ilmottauduin eilen Jyväskylän avoimeen yliopistoon, aion suorittaa psykologian approbaturin. Mamma betalar. Hyvä, että on mahdollisuus niinkin opiskella, eikä mene sitten koko vuosi vähän hukkaan. Tarkoitukseni olisi myös yrittää parantaa kielitaitoani lukemalla paljon ja opiskelemalla itsenäisesti. Haluan käyttää tämän "hukkavuoden" jotenkin hyödyllisesti. Haluan oppia lisää kaikkea. Ja on hienoa kun nyt ei ole mitään aikatauluja, voi opiskella aivan omaan tahtiin ja sellaisia asioita, jotka kiinnostavat eniten. Filosofiaakin haluaisin suorittaa avoimessa, mutta taitaa olla kuitenkin parempi, että keskityn vain psykologiaan. Ainakin aluksi. Ja en usko, että kummalakaan vanhemmistani on haluja kustantaa minulle vielä sitäkin. Noh, saa nähdä. Ehkä sitten talvella jos jollakin ihmeellä onnistun säästämään tarvittavan summan omista rahoistani. Hemmetti, kukaan ei ole online. Haluan keskustella jonkun kanssa. blame it on my youth

tyhjää [15 Aug 2004|11:37pm] [ mood | drunk ] [ music | Mortiis: The Smell Of Rain ] Pari päivää on vituttanut. Syitä on paljon. Mm. mutsini asenne tekemisiini ja se, että elämäni tuntuu olevan kovin tyhjää nyt kun kaikki ystävät menevät kouluun ja eivätkä voi valvoa koko yötä kanssani keskustellen. Se oli niin mukavaa. Ei ollut niin yksinäinen olo. Tuloksena on, että juon yksin ja härötän netissä. Ei ole edes mitään paikkaa minne mennä. Olisi kiva mennä irciin, mutten todellakaan tiedä mille kanavalle. On jotenkin niin raskasta yritää epätoivoisesti esitellä itseään, kertoa jotain itsestään, joukolle tuntemaatomia ja kasvottomia ihmisiä. Perjantaina olisi tarkoitus sitten mennä Kouvolaan. Dibsu infosi, että siellä on taiteiden yö. Olisi ihunaa jos siellä näkisi tuttuja ja tapaisi vaikka ihan uusiakin ihmisiä. Ongelmani vain on, että olen aika ujo enkä uskalla mennä puhumaan välttämättä edes tutuille ihmisille, vaikka kuinka haluisinkin. Kai mä jotenkin tunnen vaan häiritseväni muita. Jos mulle tullaan jutteleen niin siinä ei oo mitään ongelmia. Joten jos näätte mua perjantaina Kouvolassa (suurimman osan illasta vietän varmaan Rytmi-Katissa, jälleen x) ) niin tulkaa vain juttelemaan x) Olisin siitä kovin kiitollinen x) Ensi viikolla olisi sitten ensimmäiset ajotunnitkin. Voi helvetti. Pelottaa aika lailla vaikka nyt viime kesänä vähän tuli ajamista harjoiteltuakin. 2 ekan kerran jälkeen, mikäli ne menee hyvin, siirryttäisiin sitten Lahteen ajamaan. Apuva. Pelkään aivan saatanasti. Se on päällimmäinen syy miksen hirveesti olisi autokouluun halunnut. Mutta pakko se nyt on sitten mennä kun tuli se prkleen välivuosi ja töitäkin pitäisi etsiä. Eikä täältä korvesta oikein muuten pääse mihinkään kulkemaan kuin omalla autolla. Ei kiva. Olisi kiva tietään milloin Mortiisin liput tulevat myyntiin. Toivottavasti joskus ensi kuussa vasta. Mun pitäisi loppu kuukausi selvitä reilulla viidellä eurolla. Helvetti. Niin ja jos joku ihmettelee miksi tämä entry on friends only niin se vain johtuu siitä, että mutsini saattaa lukea journaliani. Inhottavaa. Hänellä on tapana googlettaa nimelläni ja jotenkin hän on taas saanut urkittua kaikki nickinikin. Ei ollenakaan kivaa. Välillä tuntuu ettei mulla oo mitään yksityisyyttä. Aina jos oon poissa kotoa vähän pidemmän aikaa saan kotiin tullessa havaita että mutsi on käynyt "siivoamassa". Ts. käynyt tutkimassa mun huonetta. Ja yhä edelleen se jaksaa valittaa röökin poltosta. Tilanne ei tunnu muuttuneen mihinkään sitten yläaste vuosien. Tuntuu naurettavalta että parikymppisen täytyy mennä päiväsaikaan piiloon polttamaan röökiä ja öisin kun polttaa huoneessa täytyy varmistaa ettei siitä jää pienintäkään merkkiä. Huvittavaa on myös se, että hän itse kuskaa minua baariin. Sitten hän huomauttelee ja valittelee jos haisen alkoholilta kun hän hakee minut pois. Haloo. Mutta lopetan tämän vuodataukseni nyt tähän. Kuulostan jotenkin niin saatanan kakaralta. (mutta onko se ihme kun mua kohdellaan semmosena) blame it on my youth

... [14 Aug 2004|01:20am] [ mood | blank ] [ music | Nick Cave and The Bad Seeds - Henry Lee ] Tänään oli kiva päivä. Kunnes mutsi pilasi sen tekemällä varsin ilkeämielisen puhelun. Olin ystävieni kanssa Lahdessa. Yhdekseltä mutsi soitti äksyillen että mikä on homman nimi eikä uskonut sanaakaan mitä sanoin. Kun sanoin, että olemme juuri syömässä hän rääkyi että toivottavasti ruoka on helvetin pahaa ja tulemme siitä kipeäksi (eikö riitä, että pahoitat vain minun mieleni ja toivot pahaa vain minulle? Eipä kai kun niin voit satuttaa minua vieläkin enemmän). Lopuksi hän vielä valitti minulle asiasta joka ei mitenkään ole minun syytäni, ei mitenkään voisi olla. Vittuilua ja valitusta koko puhelu. Oikein hurmaavaa äiti. Todella. Ihmeen hiljaa hän on ollutkin tän viikon. Kai sille tuli vierotusoireita ja viikon valitus ja vittuilu annos oli saatava. En jaksa nyt hehkuttaa Velvet Revolverin keikkaa suuremmin ja kertoa siitä päivästä. Se oli enemmän kuin sanat riittävät kuvailemaan. Joten kaikki olisi niin kovin turhaakin. Kun olen tässä mielentilassa, liian voimaton olemaan vittuuntunut, ei todellakaan tee mieli nukkua. Onneksi minulla tällä kertaa on 3 asiaa joita ei yleensä ole (ei ainakaan kuin korkeintaan yksi): röökiä, juotavaa (kerrankin voin iloita mahakivusta..sen vuoksi jäi reilusti yli juotavia hesan reissulta) ja mahdollisuus helpottaa pahaa oloani myös kirjoittamalla (muiden tuskaksi, pahoittelen). Suututtaa kun sanotaan, että pitää miettiä mitä elämällään tekisi. Jos varovasti sanoo, mitä haluaisi tehdä ja mikä todella kiinostaisi, saa osakseen pelkkiä haukkuja ja väheksyntää. Heti perään satellee ideoita, siitä mitä minun tulisi tehdä. Nämä ideat on tarkoitettu käskyiksi. Ne saa sivuuttaa vain tämän henkilön kuolleen ruumiin ylitse. Ja silloinkin hänen haamunsa on vainoava minua niin kauan kuin olen niin typerä etten tottele. Olen vain tyhmä tyttö, joka ei elämästä tiedä. Ehkä niin. Mutta kuka se ei antanut edes mahdollisuutta hengittää kuin vain omaa katkeruuttaan ja pelkoaan, joka on tukehduttaa minut hengiltä? En löydä sanoja tunteilleni. Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen. En jaksaisi edes yrittää löytää pakotietä tai yrittää tulla siksi miksi minun halutaan olevan. Tuntuu, ettei mikää tule tälle tekemään loppua. En ikinä tule olemaan tarpeeksi hyvä, en ikinä tule olemaan tarpeeksi kaukana jottei hänen pilkkasanansa ja kirouksensa minuun yltäisi. Kuuntelen tätä kappaletta uudestaan ja uudestaan. Jokin siinä teki minuun suuren vaikutuksen. En osaa määritellä mikä. Sen laulaminen parantaa oloani (se sopii äänelleni ja tunnen edes pientä onnistumisen iloa). ( Henry Lee ) blame it on my youth

"vielä pari... kun halvalla saa..." [10 Aug 2004|01:52pm] [ mood | happy ] [ music | Static-X: Beneath Between Beyond ] Juu... kai se on pakko allekirjoittaa mitä Niinakin sanoi. Olen koukussa levyjen ostamiseen, se on minulle pakkomielle. Mutta kun saa halvalla niin miksi ihmeessä ei ostaisi, jos meinaa joka tapauksessa kyseisen levyn joskus hankkia? x) Rahan voisi toki käyttää hieman järkevämminkin (juuri nyt en kyllä keksi mitään ihanteellisempaa tarkoitusta) tai sen voisi jopa säästää muuten vain. Mutta jälkimäinenhän tuntuu minulle olevan täysin tuntematon käsite. Cdon on hyvä kauppa. Minä, jonka musiikkimaku on hyvin laaja, löydän sieltä vaikka mitä kivaa. Ja mikä parasta, halvalla ja joustavalla maksuajalla. Pakettit tulee nopeasti, levyt ovat hyvässä kunnossa. Vain kerran olen saanut väärän levyn, mutta koko laskuakaan ei tarvinnut maksaa ennenkuin oikea levy tulla tupsahti postilaatikkoon (vaikka samassa tilauksessa oli suht isolla summalla paljon muutakin). Ja sainpa juuri tänään huomata senkin, että kyseisten sivujen ahkera tarkastelu on hyödyllistä ja sen avulla voi säästää rahaa vielä enemmän. Sunnuntaina tilasin 3 Nick Caven levyä ja yhden Ramonesin. Nick Cavet olivat 7.95e/kpl ja Ramones 5.95e. Ei ollenkaan paha hinta. Tänään menin sitten muuttoalennuskampanjan houkuttelema taas cdoniin. Löysin sieltä Bowien Realityn ltd. version 10.95e. Ja tietenkään nyt ei ole mitään järkeä tilata vain yhtä levyä, kun postikulut on aina samanverran (selitysten mestari...). Sitten kävin läpi muutamia artisteja, ja gah, Misfitsin American Psychon hinta oli jossain välissä tippunut 8.95 euroon. Sehän sieltä mukaan tarttui. Riemukseni sain myös huomata, että noiden kolmen Nick Caven levyn hintoja oli nostettu 2 eurolla. Säästin siis 6 euroa kun sunnuntaina ahneuksissani tilasin ne kaikki. Muah. Huomenna olisi sitte aamulla klo 8 ensimmäinen ajotunti. Ei helvetti. Varmaan en hermostuksissani saa unta ja sitten onkin tosi pirteä olo kun viimestään puoli seitsemältä pitäisi nousta ylös. Hiphei. Eilen tuli sitten ensimmäistä kertaa kuunneltua Radio Ubikia. Enpä olisi taaskaan muistanut jos en olisi laittanut muistutusta kännyyn (taitaa nytkin tulla jotain, jos en väärin muista...). Riemukseni kuulin sieltä Mortiisin uuden biisin, muah. Helvetin hyvältähän se kuulosti. Nyt pitäisi vain sitten lippu hommata keikalle x) blame it on my youth

New look [09 Aug 2004|11:59pm] [ mood | happy ] [ music | Hanoi Rocks ] Thanks hellishwishpers! <3 Now I can have perfect journals :D I already changed this, but I don´t like this enough. It´s bye bye Mötley Crüe theme and hello to Murderdolls. I´ll change this again as soon as I have energy ^^ And btw.. it was so nice to notice that you seemed to miss me or something :) Can´t understand why but.. oh well :D blame it on my youth

Nick Cave [09 Aug 2004|09:05am] [ mood | excited ] [ music | Nick Cave And The Bad Seeds: Murder Ballads ] HETI kun liput tulivat myyntiin ostin sen. Yläkatsomo D-vasen, rivi 11, paikka 616. Niimpä tietenkin, yläkatsomo >.< Mutta pääasia, että edes pääsin sinne =) Mahtavaa =) Lol, tulostin sitten näköjään valokuvapaperille vahingossa nuo varaustiedot, hehe xD Nyt voisin nukkua vielä tunnin. On niin kamalan huono olo, kun nukkumiset on nyt ollu vähän mitä sattuu. Onneksi oli fiksuna ja hyvin itseni tuntevanan ihmisenä pistänyt monta herätystä. Olisin muutoin nukkunut pommiin ja jäänyt ilman lippua. Siitä olisi seurannut vitutuksen multihuipennus enkä olisi antanut sitä ihan lähitulevaisuudessa itselleni anteeksi. Jos koskaan. Ei tämmösiä missata. Ei etenkään sen takia, että nukkuisi pommiin, koska on niin ääliö ettei osaa mennä ajoissa nukkumaan. Siitä tulikin mieleeni, että tänään pitäisi varmaan yrittää mennä nukkumaan jo kymmeneltä. Varmaan aika surkea ja epätoivoinen yritys kylläkin. Mutta ainahan sitä voi yrittää. Huomenna olisi kuitenkin noustava ylös jo puoli seitsemältä, sitten mutsin mukanan kahdeksaksi Kausalaan ja klo 8.54 sieltä junalla Helsinkiin. Nyt pyykit pesuun ja sitten nukkumaan tunniksi. Piti jo eilen pestä ne vaatteet, mutta tottakai sen unohdin. Ihme, että edes nyt muistin. Toivottavasti vaatteet ehtivät kuivua huomiseksi. Jos ei, niin pitää taas leikkiä hiustenkuivaajan kanssa. Lål. blame it on my youth

Yeah.. that´s me! xD [07 Aug 2004|03:11pm] [ mood | giggly ] Losing It Occasionally You are quite a bit on the uber-excitable side. You have no probelm freaking out in public, though this does not happen TOO often. You get excited over simple things and sometimes situations can get the best of you. However, you do have -some- level of self-control over yourself. Sugar contributes to your 'condition'. How Excitable Are You? blame it on my youth

[07 Aug 2004|01:16am] [ mood | excited ] [ music | Nick Cave & The Bad Seeds - The Weeping Song ] En sitten päässyt tapaamaan Velvet Revolveria. Vituttaa. Etenkin kun ne voittokysymykset oli todella idiootteja. Juttelin tänään Nooran kanssa puhelimessa. Minua pelotti hirveästi se puhelu, pelkään puhua ihmisten kanssa puhelimessa ekaa kertaa ja välillä muutenkin. Esimerkiksi kun kirjaston lainat on myöhässä en niinkään kiroa niitä sakkoja vaan sitä että joudun uusimaan lainat puhelimitse. Mutta Nooran kanssa ei ollu mitään ongelmaa. Revettiin ensinnäkin melkein heti nauramaan xD Hauskaa oli xD Toivottavasti Noora pääsee nyt tulemaan sinne keikalle, vanhemmat uhannu et keikka jäis väliin. Eih, niin ei saa käydä. En malta odottaa tiistaita. Varmasti tulee helvetin mahtavaa kun tavataan Niinan ja Nooran kanssa xD Nyt voisin vielä siirtää muutamia levyjä md:lle ennenkuin menen nukkumaan. Piti tuo urakka hoitaa tänään (siis eilen) ihan kokonaan. Huomasin nimittäin, että koneen muisti alkaa uhkaavasti täyttyä. Pakko saada jotain levyjä poistetuksi. Täytyisi turhia ohjelmiakin poistella taas. blame it on my youth

[06 Aug 2004|03:39am] [ mood | tired ] [ music | Nick Cave & The Bad Seeds - where do we go now but nowhere? ] Sain tänään (tai siis eilen) sattumalta tietää, että Nick Cave tulee Suomeen. Sinne. Pakko sanoa että nyt on ollu helvetin hyvä vuosi keikkojen(kin) suhteen =) Tekisi niin helvetisti mieli mennä nukkumaan jo. Mutta pitäisi hoitaa vielä yksi asia. Prkl. Kai sen sitten myöhemminkin ehtii x.x blame it on my youth

navigation [ viewing | most recent entries ] [ go | earlier ]